Vaellamme alkukesän metsien puutarhoissa. Keveillä poluilla tunnen kuuluvani.
Kuuluvani luontoon, tuuleen, tuoksuihin. Kanssasi haistelemme tuulta, kukkia ja reittejä.
Luonto tuoksuu iholle menneitä aikoja. Muistoja.
Isoäidin kukat tuoksuvat tuulessa, joka tulee kaukaa. Muistan puutarhan. Muistan
koivukujan. Linnut, jotka lähtivät. Vai lähdinkö minä? Muistan sinut. Olit siellä, missä
minäkin. Luonnon kierrossa. Maailman puutarhoissa. Alla puun. Alla metsän ja kuulaan
taivaan. Muistan sinut. Tuulen tuoksun.
Tuuli tulee esiäidin puutarhasta. Hän kasvatti maailmanpuuta ja liljoja. Kasvatti luonnon
voimaa. Minua ja sinua.
Ajalla ei ole väliä. Aikaa ei ole. Hetkiä on, me niissä hetkissä. Tuulessa kaikki värähtelee.
Hetket ohenevat.

 Maarit Siltamäki